Tasokoe III

Käsitteitä

Digitaalinen, digitointi ja dynamiikka
Digitaalinen tarkoittaa numeerisesti, tarkasti määritettyä. Digitointi tarkoittaa tapahtumaa, jossa jokin asia mitataan sovitulla tarkkuudella, ja mittaustulos muutetaan numeroiksi. Dynamiikka on se mittaustulosten alue, joka voidaan muuttaa numeroiksi. Jos tulos on tuon alueen ulkopuolella, se leikkautuu raja-arvoihin, ja seuraa äänen "säröilyä" tai kuvan "puhkikulumista".
 
Digitaalinen kuva
Digitaalinen kuva muodostuu neliön muotoisista kuvapisteistä eli pikseleistä. Ne muodostavat tasaisen, suorakulmaisen ruudukon. Kullakin kuvapisteellä on tietty väri. Väri ulottuu aina tasaisena viereisiin kuvapisteisiin saakka; pikseleiden välissä ei ole "rakoja" tai "reikiä". Ks. kuva sivun alareunassa.
Kun tietokoneella käsitellään kuvia, ne ovat aina digitaalisessa muodossa.
 
Digitointi eli Skannaus
Kun esimerkiksi valokuvaa halutaan käsitellä tietokoneella, kuva täytyy muuttaa digitaaliseen muotoon. Kuva luetaan eli "skannataan" kuvanlukijalla (engl. scanner).
Kuvanlukija tutkii kuvassa esiintyvät värisävyt pisteittäin. Mittauspisteitä on erittäin paljon, ja ne muodostavat suorakulmaisen, tasaisen ruudukon, kuin erittäin tiheän ruutupaperin. Nykyisillä kuvanlukijoilla tuo tiheys voidaan saada niin suureksi, että valokuvan rakeetkin tulevat näkyviin. Tuo tiheys mitataan yleensä DPI:nä, pisteinä tuumalle: esimerkiksi 300 DPI:n tarkkuudella noin yhden millimetrin matkalla otetaan 12 mittausta.
 
Tällä kaavalla voi laskea kuvan tarkkuuden:
 DPI = 2,54 x (pikseleitä pidemmällä sivulla) / (pidemmän sivun pituus, cm)
 
Tällä kaavalla voi laskea kuvan pikselikoon kuvaa skannattaessa:
 pikseleitä = (pidempi sivu, cm) x (tarkkuus, dpi) x skaalausprosentti / 254
 
DPI ja LPI
Pistettä tuumalle (2,54 cm) ja linjaa tuumalle.
 
Flättäys (Flatten Image)
Kun Photoshopissa muokataan kuvaa, jossa on useampia layereita, läpinäkyvyyksiä, muokattavaa tekstiä tai layer-efektejä (versiosta 5.0 lähtien), flättäämällä tästä kaikesta muodostetaan tavallinen kuva. Flätätyssä kuvassa on vain yksi layer, Background.
Jotta kuvan voi tallentaa muussa kuin Photoshopin omassa muodossa, se on flätättävä.
 
Kuvan koko ja tarkkuus
Jos koko ilmoitetaan sentteinä, milleinä tai tuumina, puhutaan kuvan tulostuskoosta. Jos koko ilmoitetaan tavuina (tai kilo- tai megatavuina), puhutaan tiedoston koosta. Jos koko ilmoitetaan prosentteina, puhutaan näkymän koosta (zoomaus) Photoshopissa. Muuten puhutaan kuvan pikseleiden määrästä, joka kerrotaan yleensä muodossa pikseleitä vaakasuunnassa x pikseleitä pystysuunnassa.
Kuvan tarkkuus kertoo, kuinka monta pikseliä mahtuu tuuman matkalle, jos kuva tulostetaan. Tietokoneen kannalta kuvan tulostuskoolla tai kuvan tarkkuudella ei ole mitään merkitystä, eivätkä ne vaikuta itse kuvaan mitenkään. Niitä tarvitaan vain jos kuva tulostetaan.
 
Näytön koko ja tarkkuus
Näytön koolla tai tarkkuudella ei ole tietokoneelle kuvankäsittelyssä mitään merkitystä. Yleensä näyttöjen todellinen tarkkuus on 45 - 90 DPI. Yleisimmin käytetään näyttötiloja, jossa näytölle mahtuu 800 x 600 tai 1024 x 768 pikseliä. Näytön tarkkuutena käytetään kuitenkin yleisesti tasan 72 DPI:a, koska silloin koko pikseleinä on sama kuin koko pisteinä.
 
Pikseli eli kuvapiste
Pikseli eli kuvapiste (pixel, dot) on digitaalisen kuvan pienin yksityiskohta. Ks. digitaalinen kuva yllä.
 
Piste (point, pt)
Pituusmitta, noin 1/72 tuumaa eli noin 0,35 mm. Pistettä käytetään usein tekstin koon määrittelyyn, jolloin se kertoo korkeimpien kirjainten koon ylimmästä kohdasta alimpaan kohtaan.
 
Rasterointi ja Ditheröinti
Tulostimet ja painokoneet eivät osaa tuottaa (ainakaan riittävästi) harmaan eri sävyjä, vaan ne täytyy synnyttää silmää huijaamalla. Tähän käytetään rasteria, eli tasaisesti toistetuilla tummilla ja vaaleilla kuvioilla synnytetään vaikutelma harmaan eri sävyistä. Tavallisessa rasteroinnissa kuvioiden kokoa muuttamalla saadaan tummempi tai vaaleampi sävy. Diffuusiorasterissa käytetään vain samankokoisia, mahdollisimman pieniä satunnaisesti sijoiteltuja pisteitä, joiden tiheys määrittää pinnan tummuuden. Linjatiheys (LPI, lines per inch, linjaa tuumalle) kertoo, kuinka tiheässä kuviot ovat.
Värikuvia rasteroidessa käytetään useamman värisiä kuvioita, mutta muuten se tapahtuu aivan samalla tavalla. (Tietysti kuvioiden sijoittelussa täytyy ottaa enemmän asioita huomioon, kuten väriaineiden sekoittuminen, materiaalin kyky imeä väriä ja niin edelleen.)
Ditheröinti on eräänlaista rasterointia: Kun sopivaa värisävyä ei löydy, voidaan parista lähimmästä sävystä tehdä rasterikuvio, jota käytetään vain halutun sävyn kohdalla.
 
Renderöinti
Kun jokin vektorikaavio muutetaan tavalliseksi kuvaksi, kaavio renderöidään (vähän kuin kaaviosta otettaisiin digitaalinen valokuva). Photoshop 5.0 ja uudemmissa teksti on muokattavissa, kunnes se (tekstilayer) muutetaan kuvaksi eli renderöidään (Layer - Type - Render Layer). Renderöityä tekstiä ei voi muuttaa. Vanhemmissa Photoshopin versioissa teksti renderöidään aina välittömästi sen kirjoittamisen jälkeen, eli jos tekstiin tulee pieniäkin muutoksia, se täytyy aina kirjoittaa kokonaan uudelleen.
 
Tuuma (eng. inch)
1 tuuma on 2,54 cm.
1 cm on 0.3937 tuumaa.
 
Vektori, vektorikuvio (tai vektorikuva)
Vektori on olio, jolla on tietty suunta ja pituus. Yleensä vektori kuvataan nuolella.
Vektorikuvio muodostuu pisteistä, viivoista, kaarista ja käyristä. Se voi olla pelkkä ääriviiva tai täytetty kuvio, esimerkiksi ympyrä, ellipsi, kolmio tai monikulmio, tai vaikkapa omituinen läiskä. Kunkin osan tarkka paikka ja muoto määritellään matemaattisesti vektoreilla.
Vektorikuvio voidaan renderöidä helposti tavalliseksi kuvaksi, mutta esimerkiksi digitoidusta valokuvasta ei yleensä saa vektorikuvaa (paitsi käyttämällä esimerkiksi Adobe Streamline:a - tosin silläkään kuvasta ei saa tarkasti alkuperäisen näköistä vektorikuvaa). Vektorikuvat ovat aina tarkimpia mahdollisia, ja niiden kokoa voi aina muuttaa laadun heikkenemättä - toisin kuin tavallisia digitaalisia kuvia.
 
Värimallit
Valon väri määräytyy kolmesta osasta eli komponentista: punaisesta, vihreästä ja sinisestä (Red-Green-Blue, RGB).
RGB-kuutio
Photoshopin värivalitsin (RGB)
 
Esimerkiksi tulostimet ja painot käyttävät yleensä neljää väriä: syaania, magentaa, keltaista ja mustaa (Cyan-Magenta-Yellow-blacK, CMYK), koska tällaisia pigmenttejä sekoittelemalla saa tuotettua useimpia värisävyjä.
Värien määrittelytapoja eli värimalleja on monia muitakin yllä mainittujen lisäksi, esimerkiksi sävy-kylläisyys-kirkkaus (Hue-Saturation-Brightness, HSB).
  Yllä mainittujen lisäksi käytetään paria erikoisempaakin värimallia: Grayscale (mustavalkokuva, yleensä 256 harmaasävyä mustasta valkoiseen), Bitmap (vain täysin musta ja täysin valkoinen) ja Indexed. Indexed (indeksoitu tai paletoitu) toimii siten, että kuvassa esiintyy vain 2-256 värisävyä, jotka valitaan RGB-mallin miljoonista mahdollisista värisävyistä. Kullakin indeksoidulla eli paletoidulla kuvalla on oma värivalikoimansa eli palettinsa (color table).
 
Värisyvyys eli kuvan "bittisyys"
Värisyvyys kertoo, kuinka monta bittiä (pienintä mahdollista tietoalkiota) tarvitaan kunkin pikselin värin esittämiseen. Ihmissilmä erottaa miljoonia värisävyjä, ja esimerkiksi 16 miljoonaan värisävyyn tarvitaan 24 bittiä. Nyrkkisääntö: mitä enemmän bittejä käytetään, sitä pienemmät värisävyjen erot erottuvat, mutta kuvatiedoston koko suurenee.
Indeksoidussa kuvassa voi bittejä olla pikseliä kohti 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 tai 8, jolloin värejä voi olla paletissa korkeintaan 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128 tai 256.

Esimerkkikuva: Kuva, digitaalinen yksityiskohta suurennettuna, ja sama yksityiskohta rasteroituna
Esimerkkikuva: Kuva, digitaalinen yksityiskohta suurennettuna, ja sama yksityiskohta rasteroituna"


[ Pääsivulle ]   [ Tehtävät ]

© Avanto Oy, 2000 - Taideteollisen korkeakoulun Taidekasvatuksen osaston käyttöön